Matteuksen evankeliumin viimeisen luvun lopussa on se kuuluisa lähetyskäsky. Käskyn tärkein sana ei ole poreúomai, joka tarkoittaa “menemistä” vaan pikemminkin mathēteúō eli “opetuslapseksi tekemistä”. Joskus seurakunnassakin käytetään ilmaisua “opetuslapseuttaa”. Mitä se sitten oikeastaan tarkoittaa? Raamatusta saamme ymmärrystä siitä, mitä kaikkea tämä sana pitääkään sisällään.
Jeesuksen esimerkki
Jeesus kutsui ihmisiä seuraajikseen monin eri tavoin. Hän saattoi kohdata heitä kadulla, synagogassa tai heidän omissa kodeissaan. Jeesuksen kutsu oli aina henkilökohtainen ja se vaati vastausta. Seuraaminen ei ollut pelkkää oppien omaksumista, vaan se merkitsi koko elämän suuntaamista Jeesuksen jalanjäljissä kulkemiseen.
Jeesuksen seuraajat, opetuslapset, elivät läheisessä yhteydessä häneen. He kulkivat Jeesuksen mukana ja kuuntelivat hänen opetuksiaan. He näkivät omin silmin, kuinka Jeesus kohtasi ihmisiä rakkaudella ja myötätunnolla, paransi sairaita ja karkotti demoneja. He oppivat Jeesukselta rukouksen tärkeydestä ja siitä, kuinka Jumalan tahto toteutuu maan päällä.
Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus antoi opetuslapsilleen tärkeän tehtävän. Tehtävänä oli tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen.
Pyhän Hengen voiman avulla opetuslapset ryhtyivät viemään evankeliumin sanomaa eteenpäin. He kohtasivat ihmisiä rohkeasti ja todistivat Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Heidän uskonsa ja Pyhän Hengen voima vahvistivat heidän sanomaansa, ja monet ihmiset kääntyivät uskoon Jeesukseen.
Opetuslapsien tehtävä jatkuu edelleen kristittyjen keskuudessa. Jokaisella kristityllä on kutsu jakaa uskoaan muille ja todistaa Jeesuksesta Kristuksesta sanoin ja teoin. Pyhän Hengen avulla me voimme elää Jeesuksen seuraajina ja tuoda elää todeksi hänen valtakuntaansa maan päällä.
Käytännön esimerkkejä opetuslapseuttamisesta
Apostolien teot kuvaavat Paavalin elämää ja kääntymystä sekä hänen kasvuaan opetuslapsena. Paavalin matka Damaskoon oli käänteentekevä hetki, sillä Jeesus ilmestyi hänelle ja muutti hänen elämänsä suunnan. Sokeutunut Paavali oli hämmästynyt siitä mitkä kaikki tarkoitti. Jumala ohjasi Ananiaan hänen luokseen. Hän toimi Paavalin ensimmäisenä "opetuslapseuttajana" . Ananias jakoi evankeliumin sanoman Paavalille ja auttoi häntä ymmärtämään tapahtuneen merkityksen. Hän myös todennäköisesti toi Paavalin muiden opetuslasten yhteyteen ja hänet kastettiin (Apt. 9:1-19).
Barnabas, tärkeä henkilö Paavalin kasvussa opetuslapseksi
Paavali aloitti innokkaasti julistaa Jeesusta Damaskoksessa, mutta joutui pian pakenemaan vainoja. Jerusalemissa hän pyrki opetuslasten pariin, mutta he epäilivät häntä hänen menneisyytensä vuoksi. Tässä vaiheessa Barnabaasta, toisesta merkittävästä "opetuslapseuttajasta", tuli Paavalin tukija. Hän puolusti Paavalia apostolien edessä ja näin ollen Paavalin kutsumus vahvistui (Apt. 9:26-27).
Alku seurakunnan levitessä eri alueille syntyi tilanne, jossa Barnabas lähetittiin Antioikiaan. Hän toimi siellä rohkaisijana. Mutta hän ei jäänyt iloitsemaan seurakunnan kasvusta yksin, vaan lähti Tarsoon etsimään Paavalia ja otti hänet mukaansa Antiokiaan, missä he tekivät yhdessä merkittävää työtä (Apt. 11:20-26).
Apostolien teot kuvaavat Paavalin ja Barnabaan yhteistyötä käyttäen nimijärjestystä "Barnabas ja Paavali". Tämä viittaa Barnabaan rooliin "johtajana" ja Paavalin oppilaana. (mm. Apt. 13:1-2; 7, 14:14, 15:12; 25). Myöhemmin Paavali alkaa itsenäistymään ja Paavali alkaa kasvamaan johtajan rooliin.
Barnabaan ja Paavalin esimerkki osoittaa opetuslapseuttamisen jatkuvuudesta ja tärkeydestä kristityn elämässä. Se on prosessi, joka sisältää opettamista, ohjausta, tukea ja rohkaisua, jotta uskovat voisivat kasvaa ja kypsyä seurakunnan palvelijoina.
Paavalin opetuslapseuttamisen malli: Timoteus ja Tiitus
Paavalin kääntymyksen ja Barnabaan opetuslapseuttamisen jälkeen Paavali itse omaksui opetuslapseuttajan roolin. Kaksi merkittävää esimerkkiä hänen "opetuslapsistaan" olivat Timoteus ja Tiitus. Paavalin suhde heihin valottaa opetuslapseuttamisen mallia, jota Paavali sovelsi.
Timoteus:
Paavali piti Timoteusta "aitona lapsenaan uskossa" (1 Tim. 1:2).
Paavali opetti Timoteusta evankeliumin julistamisesta, seurakunnan johtamisesta ja kristitystä elämästä (1 Tim. 3:1-13; 4:11-16; 6:11-16).
Paavali kehotti Timoteusta olemaan rohkea ja uskollinen uskossaan (2 Tim. 1:6-8; 4:6-8).
Paavali rukoili Timoteuksen puolesta ja rohkaisi häntä jatkamaan palvelutyötään (2 Tim. 1:3-5).
Tiitus:
Paavali piti Titusta "kumppaninaan ja työtoverinaan evankeliumissa" (2 Kor. 8:23).
Paavali lähetti Tiituksen Kreetaan organisoimaan seurakuntia ja asettamaan vanhimpia (Tit. 1:5).
Paavali antoi Tiitukselle ohjeita seurakunnan johtamisesta, opetuksesta ja esimerkkinä elämisestä (Tit. 2:1-15).
Nämä esimerkit osoittavat, että Paavalin opetuslapseuttaminen oli paljon muutakin kuin pelkkää opettamista. Se oli läheinen ja henkilökohtainen suhde, jossa Paavali investoi opetuslastensa elämään ja auttoi heitä kasvamaan uskossa ja kypsymään seurakunnan palvelijoina. Paavali opetti heitä, vahvisti heidän uskoaan, rohkaisi heitä vaikeuksissa ja rukoili heidän puolestaan.
Paavalin opetuslapseuttamisen malli on edelleen relevantti kristityille tänään. Se muistuttaa meitä siitä, että uskon kasvu ei ole pelkkä yksilöllinen matka, vaan se tapahtuu yhteisössä ja läheisten suhteiden kautta. Opetuslapseuttaminen on kutsu, joka haastaa meitä investoimaan toisten elämään ja auttamaan heitä löytämään oman paikkansa Jumalan valtakunnassa.
Commenti