”Johannes vastasi kaikille ja sanoi: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tulossa minua väkevämpi, jonka kenkien nauhojakaan en kelpaa avaamaan. Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa.”

Luukkaan evankeliumissa jae 3:16 liittyy muiden evankeliumien tapaan Jeesuksen toiminnan alkuun. Tässä jakeessa ovat Johannes Kastajan sanat kansanjoukolle, joka pohti olisiko hän kenties se luvattu vapahtaja - Kristus. Johannes tunnistaa oman roolinsa tienvalmistajana, mutta sanoo samalla, että tulee toinen, joka on häntä arvokkaampi. Hän kastaa vedellä, mutta Kristus kastaa Pyhässä Hengessä ja tulessa.

Ilmaisu Pyhässä Hengessä ja tulessa saatetaan helposti liittää Apostolien tekojen alkuun ja helluntaipäivään. Siellä uskovat täyttyvät Pyhällä Hengellä ja heidän päällään näkyy tulisia kieliä. Tuli tässä yhteydessä ei kuitenkaan viittaa Apostolien Teoissa mainittuun tuleen, vaikka se äkkiseltään voisi ajatella sopivan asiayhteyteen. Tuli viittaa Raamatussa usein tuomioon ja jae 17 vahvistaa, että Johannes puhuu nimenomaan tuomiosta. Jae 17 kuuluu näin: Hänellä on kädessään viskain, ja hän puhdistaa puimatantereensa. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” Pyhässä Hengessä kastaminen viittaa siis Kristuksen tuomaan pelastukseen - omansa Hän kokoaa aittaansa. Tulessa kastaminen taas tarkoittaa maailmanajan lopun tuomiota.

Luukas on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka on tallentanut nämä Johanneksen sanat ja ne sopivat erittäin hyvin Luukkaan tekstien kokonaisuuteen. Luukas nimittäin painottaa erityistä Pyhän Hengen toimintaa ja osuutta niin Jeesuksen kuin hänen seuraajiensakin toiminnassa. Helluntailaisen teologian opetus Pyhän Hengen kasteesta perustuukin juuri Luukkaan teksteihin ja erityisesti Apostolien Tekoihin. Luukkaan evankeliumin alussa, luvuissa 1-4 on kaikkiaan 13 viittausta Pyhään Henkeen.

Luukas tuo muista kirjoittajista poiketen esiin sitä, kuinka merkittävä rooli Pyhällä Hengellä oli Jeesuksen syntymässä ja toiminnassa. Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kasteessa (3:21), Jeesus oli täynnä Pyhää Henkeä ja Henki johdatti hänet erämaahan (4:1), Jeesus aloitti toimintansa Hengen voimassa (4:14) ja luki synagogassa tekstin ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.” (4:18-19). Tämän jälkeen kuvataan Jeesuksen toimintaa Hengen voimassa, kunnes taas aivan lopussa palataan Pyhän Hengen odotukseen. ”Ja minä lähetän teille sen, minkä minun Isäni on luvannut. Mutta pysykää te tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta.” (24:49). Tämän jälkeen Jeesus otettiin ylös taivaaseen. Tätä tekstiä kirjoitettaessa on helatorstai, joka on juurikin tämä Jeesuksen taivaaseen astumisen päivä.

Evankeliumin jatko-osa, Apostolien Teot, kertoo meille yllä mainitun odotuksen täyttymisestä. Jeesuksen toiminta oli riippuvainen Pyhän Hengen voimasta ja toiminnasta ja sama on totta myös seurakunnan ja uskovien kohdalla. Luukas mainitsee kirjoituksissaan Pyhän Hengen kaikkiaan noin 70 kertaa, joten voimme olettaa, että hän halusi erityisesti painottaa Pyhän Hengen roolia niin Jeesuksen kuin uskovienkin elämässä. Nyt kun olemme lähestymässä helluntaita, on ehkä hyvä pysähtyä Luukkaan tekstien äärelle ja miettiä millaisen roolin annamme Pyhälle Hengelle omassa elämässämme.